Esityksessä ehdotetaan, että rikoslain ehdollisen vankeusrangaistuksen oheisseuraamuksia koskevaa järjestelmää täydennetään säätämällä rikoksen 21 vuotta täyttäneenä tehneelle uudeksi oheisseuraamukseksi valvonta. Rikoksen 21 vuotta täyttäneenä tehnyt syytetty voitaisiin tuomita ehdollisen vankeuden tehosteeksi valvontaan yhden vuoden kolmen kuukauden ajaksi, jos tämä olisi tekijän aikaisemman rikollisuuden, hänen henkilökohtaisten olojensa ja rikokseen johtaneiden seikkojen perusteella tarpeen uusien rikosten ehkäisemiseksi. Ehdotettava aikuisten valvonta voitaisiin määrätä myös sillä perusteella, että ehdollista vankeutta olisi yksinään pidettävä riittämättömänä rangaistuksena. Tällä perusteella valvontaan määrättäessä ei edellytettäisi aikaisempaa rikollisuutta, mutta tuomittavan ehdollisen vankeuden olisi oltava vähintään kahdeksan kuukauden pituinen. Valvonnan sisällöstä ja täytäntöönpanosta säädettäisiin yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanosta annetussa laissa.
Valvontatapaamisia sekä valvontaan kuuluvia tehtäviä ja ohjelmia saa pykälän 2 momentin mukaan kuukausittain olla enintään 12 tuntia, ohjelman toteutuksen tiheyteen liittyvästä tai muusta erityisestä syystä kuitenkin enintään 24 tuntia. Kuukausittainen tuntimäärä voi valvonnan aikana vaihdella sen mukaan kuin valvonnan tarkoituksenmukainen täytäntöönpano edellyttää.
Esityksessä ehdotettavan valvonnan kannalta myös tiedot pitkien ehdollisten vankeusrangaistusten lukumäärästä ja erityisesti ensimmäistä kertaa ehdolliseen vankeuteen tuomittavista ovat olennaisia. Vuonna 2016 tuomittiin 1 583 vähintään kahdeksan kuukauden pituista ehdollista vankeusrangaistusta 21 vuotta täyttäneinä rikoksen tehneille syytetyille. Ensimmäistä kertaa ehdolliseen vankeuteen tuomittavia heistä oli 1 037 eli 65,5 %. Prosenttiosuus on pysynyt kuluvan vuosikymmenen suhteellisen vakaana, samoin kuin kohdejoukon lukumäärä.
Ehdollisen vankeuden oheisseuraamusten uudistamisen yhtenä tavoitteena on, että rangaistukset ankaroituisivat vastaavalla tavalla asteittain kuin rikosten moitittavuuskin vaihtelee. Oheisseuraamuksille voidaan kehittää nykyistä vaativampaa sisältöä, joka tekee ehdollisesta vankeudesta tuomitulle konkreettisemman seuraamuksen. Aktiivinen puuttuminen rikoksentekijän elämäntilanteeseen voi sisältää sekä seuraamusjärjestelmän antamaa tukea ja kuntoutusta että hänen ohjaamistaan yhteiskunnan peruspalveluihin. Tällaisella puuttumisella pyritään vähentämään rikosten uusimista. Myös nykyisten oheisseuraamusten käyttöä voidaan lisätä. Näillä keinoilla on mahdollista pienentää ehdollisen ja ehdottoman vankeuden välistä eroa seuraamusten ankaruutta vertailtaessa.
Vertailevasta katsauksesta käy ilmi, että muiden pohjoismaiden seuraamusjärjestelmiin on liitetty mahdollisuus myös hoidollisesti suuntautuneiden seuraamusten käyttöön. Käytössä olevat seuraamukset vaihtelevat lähemmän kohderyhmänsä puolesta, mutta tyypillistä niille on päihdeongelman vaatimien toimien ja rangaistuksen täytäntöönpanon yhdistäminen. Näitä ratkaisuja edustavat muun muassa Ruotsissa vuonna 1988 käyttöönotettu sopimushoito sekä Norjassa ja Tanskassa käytössä oleva mahdollisuus liittää ehdollisen rangaistuksen yhteyteen määräys päihdehoidollisesta interventiosta. Vaihtoehto tulee käytettäväksi ennen kaikkea rattijuopumusrikosten yhteydessä. Suomessa vastaavanlaisen uudistuksen valmistelu käynnistettiin vuonna 2001. Esitys uuden sopimushoitoseuraamuksen käyttöönottamisesta jäi kuitenkin antamatta eduskunnalle vaalikauden päätyttyä alkuvuonna 2003. Vaikka päihdekuntoutuksen osuutta on sittemmin kasvatettu muun muassa osana yhdyskuntapalvelua, on arvioitavissa, että myös ehdollisiin vankeusrangaistuksiin tuomittujen joukossa on henkilöitä, jotka hyötyisivät päihdepalveluista osana seuraamusta.
Jos syytetty suostuu siihen, että ehdolliseen tuomioon tai suojeluvalvontaan liitetään määräys yhdyskuntapalvelusta ja sellainen määräys on sopiva ottaen huomioon syytetyn henkilö ja muut olosuhteet, tätä on pidettävä erityisenä syynä valita ehdollinen tuomio tai suojeluvalvonta vankeuden sijasta. Jos tuomioistuin on päätynyt ehdolliseen tuomioon ja liittänyt siihen yhdyskuntapalvelun mutta olisi muussa tapauksessa tuominnut vankeutta, vankeuden pituus on ilmoitettava tuomion yhteydessä (rikoskaaren 27 luvun 2 a:n §:n 2 momentti).
Yhdyskuntapalvelun tuomitsemiseen ehdollisen vankeuden ohella johti yleisimmin joko henkeen ja terveyteen kohdistunut rikos (67) tai seksuaalirikos (64). Yhdyskuntapalvelua käytettiin oheisseuraamuksena merkittävästi myös huumausainerikoksissa (57). Seuraavaksi yleisimmät ehdollisen vankeuden ja oheisyhdyskuntapalvelun tuomitsemiseen johtaneet teot olivat erilaisia omaisuusrikoksia, joista erottuvat elinkeinorikokset (28), varkaudet ja muut rikoslain 28 luvussa säädetyt rikokset (21) sekä petokset ja muut rikoslain 36 luvussa rangaistaviksi säädetyt teot (16).